Karjaa heinäkuussa 2017

Karjaa on läntisellä Uudellamaalla sijaitseva entinen kaupunki, josta vuonna 2009 tuli osa Raaseporia. Asukkaita Karjaalla on noin 8000.

Karjaa on minulle lapsuudesta tuttu ja läheinen paikka: kävin Karjaalla ala-asteen, ja kaikkiaan perheemme asui paikassa seitsemän vuoden ajan. Myös aikuisena näitä lapsuudenmaisemia on tullut käytyä kiertämässä muutamaan otteeseen.

Heinäkuussa vietimme useamman yön Tammisaaren leirintäalueella ja kävimme pariin kertaan myös Karjaalla. Karjaa ei ole samalla tavalla idyllinen paikka kuin naapurinsa Tammisaari: täällä ei ole merenrantaa eikä herttaisia pieniä puutaloja täynnä olevaa vanhaa kaupunkia. Karjaalta löytyy kuitenkin monia mielenkiintoisia ja viehättäviä paikkoja, kuten saat huomata, kun jatkat lukemista.

Edellisen kerran olin käynyt Karjaalla lapsuudenystäväni kanssa viisi vuotta aikaisemmin, ja tarkoituksemme oli tuolloin myös syödä Karjaalla. Lounaspaikat eivät kuitenkaan olleet auki, emmekä halunneet syödä peruspitseriassa (joita Karjaalta löytyy paljonkin) tai ABC:llä, joten meidän täytyi käydä syömässä Tammisaaressa. Tuon vierailun jälkeen Karjaan ravintolatarjonta näyttää ilahduttavasti kasvaneen. Lisäksi huomasin vasta tämän viimeisimmän vierailun jälkeen, että Karjaalla on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut todella idylliseltä vaikuttava ravintola, Art Café Serendipity. Todennäköisesti meidän ei siis olisi tuolloin tarvinnut lähteä Tammisaareen syömään. Art Café Serendipity toimii 100-vuotiaassa talossa, ja paikassa on kauniit hirsiseinät, kuten pala elämää -blogin kuvista näkee. Harmitti aivan vietävästi, kun käsitin, että tällainen paikka on minulta kerta toisensa jälkeen jäänyt huomaamatta. No, tiedänpähän ainakin, mihin seuraavalla Karjaan-vierailullani ensi töikseni suuntaan.

Korkeavuorenkadulle on kesällä 2013 avattu Ravintola kw. Lapsuudessani tässä rakennuksessa toimi vaatekauppa Tex Forum. En enää muista, mitä rakennuksessa oli edellisen vierailuni aikoihin vuonna 2012.

Ravintola kw toimii sekä lounas- että a la carte -ravintolana.

Ravintolan sisältäkin otin kuvan, mutta tulin koneelta kuvia valitessani epähuomiossa poistaneeksi sen. Voin kuitenkin vakuuttaa, että paikka on sisältä huomattavasti viihtyisämpi kuin ulkoapäin.

Toinen sitten viime käyntini Karjaalle ilmestynyt ravintola on Köttkontrollen, joka on suomennettuna lihatarkastamo. Hauska nimi kertoo tämän 1930-luvulla rakennetun paikan historiasta: rakennuksessa on tosiaan toiminut lihatarkastamo usean vuosikymmenen ajan.

Köttkontrollen sijaitsee Koulukadun ja Korkeavuorenkadun kulmauksessa.
Köttkontrollen on sisustettu lämpimillä tummilla väreillä.

Ravintolan alakerrasta löytyy Meatbar eli pubi, jossa voi paikallisten oluiden lisäksi maistella tapaskokoisia ruoka-annoksia.

Köttkontrollenin vieressä sijaitsee Karjaan entinen kaupungintalo, jossa toimii nykyään Raaseporin kansalaisopisto. Vuonna 1942 Karjaan kauppalantaloksi (Karjaa oli kauppala vuodesta 1930 vuoteen 1977) valmistunut rakennus on Hilding Ekelundin käsialaa. Ekelund oli yksi merkittävimmistä 1900-luvun arkkitehdeistä Suomessa, ja hänen kädenjälkensä näkyy erityisen selvästi täällä Karjaalla, jonne hän suunnitteli rakennuksia 1930-luvulta aina 1970-luvulle.
Kaupungintalon edustalla olevassa suihkulähteessä on Gunnar Elfgrenin suunnittelema Eurydike-patsas.

Karjaan kauppalantalossa piti alun perin olla kolme erikorkuista osaa, mutta vain suunnitelman keskimmäinen osa lopulta rakennettiin. Kaupungintalo suihkulähteineen ja patsaineen on jäänyt minulle hyvin mieleen lapsuudesta, vaikka rakennuksen sisällä en muista koskaan käyneeni.

Karjaan pääostoskatu on osuvasti nimeltään Kauppiaankatu. Tämän kokoiseksi paikaksi Karjaalla on yllättävän paljon erilaisia pieniä ja suurempiakin liikkeitä. Jos verrataan vaikkapa Karjaata ja Haapavettä, josta olen kotoisin, Karjaalla on varmasti moninkertainen määrä kauppoja, vaikka asukasluvussa ei ole valtavaa eroa.

Kauppiaankatu asemalta ja Ratakadulta päin kuvattuna.

Yllä olevassa kuvassa näkyy heti vasemmalla Karis Pizza & Kebab. Oikealla puolella katua, yläkerrassa sinisten markiisien alla, on ravintola Brasserie. Muistan syöneeni Brasseriessa useita vuosia sitten, kun olin lapsen kanssa Karjaalla esittelemässä hänelle oman lapsuuteni maisemia. Tuolta käynniltä Brasseriesta jäi positiivinen mielikuva, vaikken nyt tarkemmin muistakaan, millainen paikka oli.

Alla oleva kuva on otettu suunnilleen samasta kohdasta kuin ylempikin, mutta Ratakadun suuntaisesti.

Ratakadun vartta koristavat vehreät lehmukset.

Kulmauksessa olevassa liikkeessä, jonka ikkuissa on oranssit markiisit, toimii vaatekauppa aivan kuten 1980-luvullakin, jos vain oikein muistan.

Alla oleva kuva on otettu Kauppiaankadun toisesta suunnasta keskustaan päin, ei kuitenkaan aivan Kauppiaankadun päästä. Jos olisimme kävelleet Kauppiaankatua tästä vielä parisataa metriä pois keskustasta, olisimme väistämättä löytäneet Art Café Serendipityn.

Kuvassa etualalla oikealla on Karjaan vuonna 1917 rakennettu työväentalo Rientola. Työväentalon alakertaan on viime vuonna avattu grilli nimeltään Nakkifaija. Nimen inspiraationa oli omistajan mukaan rautatiesillan kupeessa aikoinaan toiminut grilli Nakkimuija. Nakkifaijan tiloissa on joskus vuosikymmeniä sitten toiminut maitokauppa. 

Kauppiaankadulta löytyy monenlaisia pieniä liikkeitä.

Osa Kauppiaankatua toimii kävelykatuna. Apteekin oikealle puolelle on viime vuonna avattu Ingalills-salaattibaari, jossa on koottavien salaattien lisäksi tarjolla myös esimerkiksi piirakoita, kakkuja ja smoothieita. Länsi-Uusimaa uutisoi tämän vuoden maaliskuussa Karjaan laadukkaasta ja nopeasti monipuolistuneesta ravintolatarjonnasta. Tällainen pienten keskusta-alueiden piristyminen on aina ilahduttavaa!

1980-luvulla jossakin tässä Kauppiaankadulla oli Uudenmaan kumi -niminen kauppa, joka oli muistaakseni jonkinlainen paperikauppa ja jossa myytiin lisäksi kaikenlaista pientä ja kiinnostavaa tavaraa. Lapsena tämä kauppa oli mielestäni kerta kaikkiaan hurmaava. Minulla on vieläkin koristeena paikasta ostettu pieni posliininen nukenastiasto, joka muistaakseni maksoi 22 markkaa ja jota kävin kaupassa ihastelemassa useaan otteeseen, ennen kuin olin saanut tarvittavat rahat kasaan. En millään pysty enää palauttamaan mieleeni, missä kohtaa kauppa tarkalleen sijaitsi.

Kauppiaankadun kanssa samansuuntainen katu on Nils Grabbenkatu, jonka varrella on myös minulle merkityksellinen paikka.

Bio Pallaksessa on näytetty elokuvia jo lähes 80 vuoden ajan.

Karjaan elokuvateatteriin Bio Pallakseen liittyy mukavia muistoja. Täällä olen käynyt elokuvissa ensimmäistä kertaa elämässäni. Paikassa on tullut katsottua ainakin Karate Kid, Labyrintti sekä Tarzan-elokuvia.

Bio Pallaksen kiinteistö on valmistunut vuonna 1939, ja tyylisuunnaltaan rakennus edustaa funktionalismia. Ja sitten seuraakin mielenkiintoinen ja minullekin uusi tieto: Karjaalla on niin paljon funkkisrakennuksia, että sitä on kutsuttu Suomen funkkispääkaupungiksi! Karjaan funktionalismi on pääasiassa kansanfunkkista, mikä tarkoittaa sitä, että rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari, ei arkkitehti. Esikuvana Karjaan rakennusmestareilla oli kuitenkin jo aikaisemmin mainittu arkkitehti Hilding Ekelund. Noin kymmenen prosenttia Suomen kansanfunkkistaloista sijaitsee Karjaalla. Näihin rakennuksiin voi tutustua Kansanfunkis.fi-sivustolla.

Elokuvateatterin vieressä sijaitsee hotelli-ravintola Socis. Lapsuudesta minulle on jäänyt mieleen, että ravintola oli sisustukseltaan jotenkin synkähkö. Enää se ei sitä ole. Kävimme paikassa täyttävällä lounaalla.

Socis sijaitsee Nils Grabbenkadun ja Keskuskadun kulmauksessa.
Ravintolan sisätilat on uusittu joitakin vuosia sitten.

Kun Nils Grabbenkadulta käännytään Keskuskadulle ja mennään myös jo esitellyn Kauppiaankadun yli, tullaan alla olevassa kuvassa näkyvään kohtaan. Vasemmalla näkyy yli 100 vuotta vanha puukirkko Betel. Oikealla oleva Säästötalo Latvala sijaitsee paikassa, jossa lapsuudessani sijaitsi marketti nimeltään Bergman.

Näkymä Keskuskadulta.

Kun Keskuskatua jatketaan eteenpäin, on oikealla puolella tietä pian Fokus-talo. Rakennuksesta löytyy kirjasto, linja-autoasema, Galleria Fokus sekä lounaskahvila. Verkosta löytyvistä lehtiartikkeleista sain selville, että rakennusta on välillä suunniteltu purettavaksi ja välillä kunnostettavaksi. En tiedä, onko lopullista päätöstä asiasta vielä tehty. Niin ruma kuin rakennus onkin, tunnen nostalgiaa kun katson sitä, sillä se on yksi niistä rakennuksista, jotka Karjaan keskustasta ovat jääneet minulle parhaiten mieleen. Tästä nostalgisuudesta huolimatta en ole erityisen järkyttynyt, jos Fokus-talo päätetään purkaa. Olettaen tietenkin, että paikalle rakennetaan jotakin kauniinpaa ja että kirjasto ja muut rakennuksen toimijat saavat yhtä suuret tilat uudestakin rakennuksesta tai jostakin muualta.

Fokus-talo on valmistunut vuonna 1973.

Fokuksen takana, linja-autolaiturien toisella puolella Ratakadun varressa, sijaitsee Villa Haga, joka nykyään toimii nuoristotalona. Lapsuudessani Villa Hagassa toimi musiikkikoulu, ja paikkaan liittyy hieman katkeriakin muistoja. Pyrimme musiikkikouluun yhtä aikaa siskoni kanssa, ja pikkusisko pääsi ensi yrittämällä sisään, kun taas minä en päässyt edes varasijalle. Kova kolaus isosiskolle!

Kaunis vanha puutalo Villa Haga on suojeltu rakennus.

Villa Hagan vieressä toimi vielä muutama vuosi sitten yökerho After Eight. Olen käynyt After Eightissä kerran, joskus 2000-luvun alkupuolella, kun olin vuosien jälkeen löytänyt jälleen Karjaan-aikaisen lapsuudenystäväni ja olimme Karjaalla viettämässä iltaa. After Eight on sittemmin sulkenut ovensa, ja varsinaisia biletyspaikkoja ei Karjaalla ole tällä hetkellä monta. Rautatieasemalla toimii Club 18, joka on viikolla pubi ja viikonloppuisin yökerho. Keskuskadulla sijaitsevassa Evald’s Pubissa taas näyttäisi paikan fb-sivujen mukaan olevan usein karaokea ja välillä myös (muuta) livemusiikkia.

Ratakadulla toimiva yökerho After Eight on sulkenut ovensa.

After Eightin rakennuksen alakerrassa toimii tällä hetkellä Kotipizza, jossa ainakin paikan fb-sivujen perusteella näyttäisi olevan hyvä porukka töissä.

Myös seuraavasta rakennuksesta saa pitsaa.

Ratakadun varrella sijaitsee useampi pitseria.

Tässä Ratakadun kivirakennuksessa sijaitsi muistaakseni kebabravintola jo 1980-luvulla, kun pitseriat ja kebabpaikat eivät vielä olleet Suomessa kovin yleisiä. Minulle on jäänyt mieleen, miten isä yritti selittää meille paikassa ensimmäistä kertaa käytyään, mitä kebab on.

Ratakatu on saanut nimensä sen vieressä kulkevan junaradan mukaan. Karjaan rautatieasema on otettu käyttöön vuonna 1873, ja sen kansallisromanttista tyyliä edustava puinen asemarakennus on peräisin 1890-luvulta. Kauniista asemarakennuksesta ei nyt saa kunnolla käsitystä, koskapa sitä oltiin vierailumme aikoihin maalaamassa.

Karjaan rautatieasema Ratakadulta kuvattuna. Rautatieasemalla toimii Club 18.

Ratapihalta löytyy vuodelta 1953 peräisin oleva höyryveturi Tk3 eli Pikku-Jumbo.

Pikku-Jumboja valmistettiin vuosien 1927-1953 välisenä aikana kaikkiaan 161 kappaletta.

Sitten siirrymme Karjaan keskiaikaiselle harmaakivikirkolle, joka sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella: rautatieasemalta kirkolle on matkaa pari kilometriä. Pyhän Katariinan harmaakivikirkko on vihitty käyttöön vuonna 1470.

Sipulikupoliin päättyvä kellotapuli on rakennettu vuonna 1768.

Karjaan kirkon ilmoitustaululta huomasimme, että Mustion kirkossa oli juuri alkamassa konsertti. Niinpä ajelimme saman tien Mustiolle, josta tein oman postauksensa.

En ollut käynyt Karjaan kirkon alueella lapsuuden jälkeen enkä muistanutkaan, kuinka kauniissa ja vehreässä ympäristössä kirkko sijaitsee.

Kirkon ympärillä olevaa puistoa.

Aivan kirkon takana siintää Kirkkojärvi, joka on Mustionjoen laajentuma.

Mustionjokeen kuuluu myös keskustan tuntumassa sijaitseva Pumppulahti, jossa lapsena tuli jonkin verran uitua. Joki tekee jyrkän mutkan Pumppulahden kohdalla.

Lapsi odotti kovasti uimaan pääsyä, ja ajatus olikin, että hän voisi pulahtaa Pumppulahdessa veteen. Vettä oltiin kuitenkin juuri puhdistamassa kasvillisuudesta, minkä lisäksi paikan ohi oli juuri parahiksi kävelemässä kaksi naista, joilta kuulimme, että Pumppulahdessa on syyhypunkkia. Siinä karisivat kyllä tehokkaasti loputkin uimahalut.

Pumppulahden puistoalue on erittäin kaunis ja tuo mieleen englantilaiset puistot. Onkin hienoa, että vesialuetta nyt puhdistetaan. Myös puiston hiekkateitä ollaan laittamassa kuntoon, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä. Paikka olisikin täydellinen, jos vain syyhypunkeista vielä päästäisiin eroon.

Pumppulahden kauniilla puistoalueella oli ilo käveleskellä, mutta vedestä pysyimme visusti kaukana. Uimaan täytyi siis lähteä muualle, ja Karjaalla se tarkoittaa keskustasta muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa Kaskimaata. Kaskimaa on pieni metsän ympäröimä järvi, jonka keskisyvyys on vain kaksi metriä. Täällä tuli lapsena paljon uitua, ja olikin nostalgista katsella, kun oma lapsi nyt ui rannasta jonkun matkan päässä sijaitsevalle lautalle, jonne itsekin lapsena usein uin.

Kun Kaskimaalta lähdetään takaisin keskustaan päin, tullaan pian 30 vuoden takaisen asuinalueemme eli Bäljarsin kohdalle. Google Mapsin mukaan, jos oikein ymmärrän, Bäljarsin suomenkielinen nimi on Santola, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän tuota nimeä.

Muistan, miten hienoa oli, kun aivan kotimme lähelle, viereisen Hangontien varteen, avattiin 1980-luvun puolivälissä Simpukka Shell, joka oli mielestämme todella hieno. Shell on edelleenkin paikallaan, mutta nyt se ei ole alueella enää yksin, vaan vieressä on ABC ja lähistöllä myös muita yrityksiä.

Shell sijaitsee Hangontien ja Turuntien risteyksessä.

Shelliltä pystyy juuri ja juuri näkemään läheisen Lepinjärven, joka on yksi Uudenmaan linturikkaimmista järvistä. Järvi on vain muutaman sadan metrin päässä, mutta sen edessä on sen verran paljon kasvillisuutta, että vedestä näkyy hyvin vähän tähän kohtaan.

Lepinjärvestä näkyy Hangontielle vain pieni pilkahdus.

Kuvassa oikealla näkyvä pieni kukkula oli rakas leikkipaikkamme lapsena, ja nimesimme sen Pähkinäsaareksi paikasta löytämiemme pähkinöiden mukaan. Noiden pähkinöiden on täytynyt olla villihasselpähkinöitä eli euroopanpähkinöitä, joka on ainoa Suomessa kasvava pähkinälaji ja joka viihtyy juuri nimenomaan läntisellä Uudellamaalla.

Lepinjärven rannoilla kulkee parin kilometrin pituinen kulttuuri- ja ympäristöpolku, jonka varrelta löytyy useita muisnaisjäännös- ja luontokohteita. Alueella on myös kaksi lintutornia, joista pääsee tarkkailemaan noin 160:tä eri lintulajia, joita alueella tavataan.

Päätän Karjaan esittelyn minulle erityisen merkitykselliseen paikkaan. Kun Bäljarsista tullaan Tammisaarentietä kohti keskustaa, on tien vasemmalla puolella ennen keskustaan päin kääntymistä kaunis punainen puurakennus, jossa aloitin koulutieni vuonna 1981.

Kiilan koulun puurakennus on vuodelta 1922.

Ensimmäinen koulupäiväni tässä Kiilan koulun vanhimmassa rakennuksessa on jäänyt hämmästyttävän hyvin mieleen. Kuuden vuoden aikana ehdin käydä koulua tämän puurakennuksen ja taustalla näkyvän kivirakennuksen lisäksi myös piha-alueella väliaikaisesti olleessa parakissa. Paljon on kauniita muistoja noilta vuosilta.

Karjaalla tulee aina olemaan tärkeä paikka sydämessäni, vaikka siellä ei olisi yhtäkään arkkitehtoonisesti mielenkiintoista rakennusta. Nyt kun sain tietää, että Karjaata pidetään Suomen funkkispääkaupunkina, kiinnostuin paikasta kuitenkin aivan uudella tavalla. Seuraavalla visiitilläni tutkin siis lisää näitä kansanfunkkisrakennuksia. Ja vierailen tietysti Art Café Serenityssä.

One thought on “Karjaa heinäkuussa 2017

  • 22.9.2017 at 22:46
    Permalink

    Aivan ihana juttu ja paluu omaankin lapsuuteen! Kiitos 🙂

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.