Hanko heinäkuisena perjantaina 2017

Hanko on Manner-Suomen eteläisin kunta, joka sijaitsee lounaisella Uudellamaalla Hankoniemen kärjessä. Kaupunkia ympäröi meri kolmelta eri suunnalta, eli sitä voi sanoa todelliseksi merikaupungiksi. Hangon asukasluku on noin 8600, mutta kesäkuukausina turistit ja kesäasukkaat lisäävät kaupungin ihmismäärää huomattavasti.

Teimme heinäkuisena perjantaina päiväretken Hankoon tuonviikkoisesta majapaikastamme Tammisaaren leirintäalueelta. Valitsimme Hangon-reissulle viikon aurinkoisimman päivän, koska kaupunkiin, jossa hiekkarantoja on kymmenien kilometrien verran, tekee yksinkertaisesti mieli mennä nimenomaan kauniina kesäpäivänä.

Olen käynyt Hangossa muutaman kerran lapsena, ja muistin paikasta kaksi asiaa eli kauniit merenrantakalliot ja kasinorakennuksen. Tämänkertaisen vierailun jälkeen voin sanoa, ettei ole mikään ihme, että ne olivat niin hyvin muistissa vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkin.

Jos haluaa nähdä koko kaupungin, kannattaa mennä kaupungin vesitorniin, joka kesäisin toimii myös näköalatornina.

Näkymä kirkolle ja Hankoniemen eteläiselle ranta-alueelle päin.

Hangon kirkko on valmistunut vuonna 1892. Se oli alun perin punatiilinen, uusgoottilainen kirkko, mutta Hangon sääolosuhteet ja sota muuttivat asian. Talvisodan aikana Hankoon pudotettiin kaikkiaan yli 1000 pommia, ja kirkko kärsi pahoja vaurioita. Talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen ehtoihin kuului Hankoniemen vuokraaminen Neuvostoliitolle, ja jatkosodan sytyttyä alueella olevat neuvostoliittolaiset joukot räjäyttivät Hangon vesitornin. Räjäytys vaurioitti pahasti vesitornin vieressä sijaitsevaa, jo valmiiksi huonossa kunnossa olevaa kirkkoa. Kirkko korjattiin 1950-luvun alussa, ja korjauksen myötä punatiilisestä uusgoottilaisesta kirkosta tuli harmaaksi rapattu funkkistyylinen kirkko. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi kirkkoa ei päätetty palauttaa alkuperäiseen asuunsa, vaan tilalle rakennettiin jotakin tyystin erilaista.

Räjäytetyn vesitornin tilalle valmistui vuonna 1943 uusi vesitorni. Hangon aikaisempi vesitorni oli valmistunut vuonna 1910, ja se oli Suomen ensimmäinen varsinainen vesitorni.

Vartiovuorella sijaitseva vesitorni toimii kesäisin näköalatornina.

Seuraavaksi esittelen kaupungin etelänpuoleista ranta-aluetta ja sen jälkeen kaupungin keskusta-aluetta.

Ranta-alue

Kun saavuimme Hankoon, jätimme auton Bulevardin varrelle ja ihailimme rantakallioita ja merimaisemaa ensin Bulevardin päässä olevalta Regattarannalta.

Merenrantakalliot Regattarannalta kuvattuna.

Hangossa on rantaviivaa 130 kilometrin verran, ja 30 kilometriä tuosta on hienoa hiekkarantaa. Uimarantoja – ainakin niitä, joilla me vierailimme – koristavat nämä idylliset pienet pukukopit.

Regattarannan pukukoppi.

Regattarannan edustalla on vuonna 1921 paljastettu graniittinen obeliski, vapaudenpatsas, joka on pystytetty saksalaisten joukkojen sisällissodan aikana tekemän maihinnousun kunniaksi. Patsas on ehditty vuosien varrella pariin otteeseen myös purkaa, mutta se on pystytetty aina uudelleen.

Kahdessa alla olevassa kuvassa vapaudenpatsaan edustalla on juuri meneillään liikkuva tanssiesitys, katulavatanssit, johon kaikki halukkaat saivat osallistua ja joka oli osa juuri alkamassa olevia jokavuotisia Hangon musiikkijuhlia.

Vapaudenpatsas sijaitsee Regattarannan edustalla Bulevardin päässä.
Vapaudenpatsasta vartioivat jykevät leijonapatsaat.

Bulevardin varrella aivan Regattarannan vieressä on hauskannäköinen leikkipuisto, joka oli kauniina kesäpäivänä täynnä lapsia.

Näkymä Bulevardille vapaudenpatsaan edustalta.
Regattarannan edustalla, Merikadun varrella olevassa uudehkossa rakennuksessa on hauskannäköinen julkisivu.

Vapaudenpatsaalta jatkoimme Appelgrenintietä pitkin kohti kasinoa ja Plagenin uimarantaa. Jos olisimme lähteneet tästä toiseen suuntaan Merikatua pitkin, olisi aivan kulman takana ollut historiallinen Hotel Regatta sekä sen yhteyteen hiljattain avattu uusi kylpylä, Regatta SPA. Muutaman sadan metrin päässä olisi myös ollut Itäsatama, joka on Suomen suurin vierasvenesatama ja jonka makasiinialueella on useita kesäravintoloita. Tuo alue Itäsatamineen ja Hotel Regattoineen jäi meiltä kokonaan huomaamatta. En yksinkertaisesti tullut ajatelleeksi, että tuolla suunnalla olisi jotakin nähtävää – paitsi tietenkin kaunista merenrantaa. Suurin osa ihmisistä tuntui olevan matkalla kasinolle päin. En aina tutustu etukäteen kaupunkeihin, joita olen menossa tutkimaan, koska on mielenkiintoista mennä paikkaan ilman ennakko-odotuksia. Mutta silloin on tosiaan vaarana, että jotakin oleellista jää huomaamatta ja näin pääsi nyt käymään Hangon kohdalla. Hanko on kuitenkin sen verran suosittu matkailukaupunki, että Itäsataman alueesta kuten Hangosta ylipäätään on kirjoitettu lukuisissa muissa blogeissa.

Vapaudenpatsaalta lähdimme siis puiden reunustamaa Appelgrenintietä pitkin kohti kasinoa. Alueella on paljon koristeellisia puuhuviloita, joista osassa voi myös majoittua.

Appelgrenintien varrella sijaitsee useita koristeellisia puuhuviloita.

Yllä olevassa kuvassa näkyy vasemmalla Villa Thalatta ja alla olevassa kuvassa on Appelgrenintien toisella puolella sijaitseva Villa Tellina, jotka kumpikin toimivat majoituspaikkoina ja ovat olleet jo usean sukupolven ajan saman perheen omistuksessa. Näillä 1800-luvun loppupuolella rakennetuilla huviloilla on mielenkiintoinen historia. Kumpikin on muun muassa toiminut sota-aikaan sairaalana.

Meri avautuu aivan Villa Tellinan takana.

Kun Appelgrenintietä jatketaan eteenpäin, on tien vasemmalla puolella pian aivan ihastuttava pitsihuvila Villa Maija, joka myös toimii hotellina.

Koristeellinen Villa Maija on rakennettu vuonna 1888.

Pian Villa Maijan jälkeen saavummekin Hangon Casinolle.

Hangon Casino rannalta päin kuvattuna.

Tälle alueelle Hangon kaupunki perusti vuonna 1878 valtion avustuksella merikylpylän. Kylpylän yhteyteen rakennettiin ravintola tanssisaleineen sekä voimistelusali, ja Hangosta tuli pian suosittu kylpyläkaupunki, jossa lomailivat rikkaat niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Hangon kaupunki palstoitti kylpylän yhteyteen suuren määrän huvila- ja hoitolapalstoja, ja useat kylpylävieraat majoittuivat näissä huviloissa, joista juuri tutustuimme kolmeen. Kylpylä purettiin toisen maailmansodan jälkeen, mutta sen yhteydessä ollut ravintola eli nykyinen Hangon Casino on yhä toiminnassa. Hangon Casinossa on nykyisin useita kesäisin auki olevia ravintoloita ja lisäksi sitä vuokrataan erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Nykyisen yrittäjän vuokrasopimus tosin loppuu tämän vuoden lopulla eli siitä, mitä Casinosta ensi kesänä löytyy, ei vielä ole tietoa.

Myös kylpylään kuulunut voimistelusali on edelleen voimissaan. Tosin ei enää voimistelusalina, vaan Park-nimisenä kesäisin auki olevana ravintolana. Ruokaa Parkista ei saa, vaan se on keskittynyt enemmänkin juoma- ja viihdepuoleen.

Entinen voimistelusali ja nykyinen ravintola Park sijaitsee Appelgrenintien varrella.
Ravintola Parkissa on mukavat tummat sohvat.
Kasinon edustalta on kaunis näkymä merelle.

Kasinorannan viereisillä kallioilla, Puistovuorilla, kulkee alun perin kylpylävieraille 1800-luvulla tehty kävelyreitti, Rakkauden polku. Kun olimme nousemassa kalliolle, meitä vastaan tuli pariskunta, joka kertoi juuri nähneensä kallioilla kyyn.

Meille ei ollut aivan selvää, missä kohtaa Rakkauden polun oli tarkoitus kulkea, mutta kuljeskelimme kallioilla edestakaisin ja ihailimme upeita maisemia. Kyytä emme nähneet, mikä oli lievä pettymys, sillä en ole koskaan onnistunut näkemään elävää kyytä.

Näkymä merenrantakallioilta keskustaan päin.
Suojaisa merenrantapoukama olisi houkutellut uimaan, jos vesi olisi ollut vähän lämpimämpää.

Pienen etsimisen jälkeen löysimme myös alueella olevan hiidenkirnun.

Useamman metrin syvyistä hiidenkirnua kiertää metallinen aita.
Osa vierailijoista oli valitettavasti erehtynyt luulemaan hiidenkirnua roskikseksi.

Kallioilla samoilun jälkeen jatkoimme Appelgrenintietä eteenpäin kohti Plagenin uimarantaa, jonka vesikarusellia lapsi kovasti odotti.

Kasinon ja Plagenin välisellä alueella on tenniskenttiä ja niiden reunalla alla olevassa kuvassa näkyvä Tennis Café, joka on auki vain kesäaikaan.

Plagenilla oli väkeä huomattavasti enemmän kuin kahdella edellisellä rannalla. Lentopallokentän, leikkipaikan ja vesikarusellin lisäksi Plagenilta löytyy myös rantabaari, Beach Bar Plagen.

Pukukoppien määrä kertoo Plagenin suosiosta.

Päivä oli lämmin, mutta vesi tuntui hyytävän kylmältä. Olisin itsekin halunnut kokeilla vesikarusellia, mutta kylmä vesi ei houkutellut kahlaamaan pitkältä näyttävää matkaa karusellille, vaikka avantouintia satunnaisesti harrastankin. Lapsi sinne kuitenkin uskaltautui ja viihtyikin pitkän tovin.

Vesikaruselli on noin puolen metrin syvyisessä vedessä.

Aivan Plagenin vieressä on Bellevuen uimaranta. Uimarantojen suhteen Hangossa on todellakin valinnan varaa. Täältä voit lukea myös muista Hangon suosituista rannoista.

Bellevuella  emme nyt käyneet, mutta illalla pois lähtiessämme ajoimme rannan ohi, ja käännyimme pian Bellevuen rannan jälkeen Mannerheimintielle. Tietä pitkin pääsee Pieni Mäntysaari -nimiselle niemelle, jolla sijaitsee legendaarinen kesäkahvila Neljän Tuulen Tupa. Kahvilaa on 1930-luvun taitteessa isännöinyt kuuden vuoden ajan Carl Gustav Mannerheim. Mannerheimilla oli kesähuvila viereisellä Isolla Mäntysaarella, ja läheisen kahvilan riehakas meno häiritsi häntä siinä määrin, että hän  päätyi ostamaan kahvilan. Mannerheim myös vaihtoi paikan nimeksi De Fyra Vindarnas Hus eli Neljän Tuulen Tupa. Paikka ei ollut enää auki, kun me sinne ehdimme, joten ihastelimme kahvilaa ulkoapäin.

Neljän Tuulen Tupa sijaitsee niemen kärjessä uskomattoman kauniilla paikalla.

Sitten palaamme takaisin vapaudenpatsaalle, käännymme siitä Bulevardille ja lähdelle tutustumaan Hangon keskustaan.

Keskusta-alue

Bulevardi on leveä puistokatu, jota reunustavat suuret lehmukset. Bulevardi on ollut Hangon tärkein katu, jonka varrella ovat sijainneet sekä kaikki tärkeät julkiset laitokset että suurin osa kaupoista. Nykyään varsinainen ostoskatu näyttäisi kuitenkin olevan Vuorikatu, jonka esittelen alempana.

Kerroinkin jo, että Bulevardin alkupäästä aivan rannan läheisyydestä löytyy suosittu leikkipuisto. Leikkipuiston vieressä on alla näkyvä kirkkopuisto.

Kirkkopuistossa oli juuri meneillään liikkuva tanssiesitys.

Kirkkopuiston vieressä sijaitsee Hangon vuonna 1951 valmistunut kaupungintalo.

Kaupungintalon yhteydessä toimii Hangon turistitoimisto.

Aikaisempi, vuonna 1926 rakennettu kaupungintalo, tuhoutui sodassa.

Bulevardin toisella puolella on puisto nimeltään Raatihuoneentori.

Raatihuoneentorin puistosta löytyy Sten Fogelbergin veistämä Marielle-patsas.

Puiston laitamilla on suosittu kahvila Alan’s Café, jota en sattunut huomaamaan, mutta  johon tutustuin jälkikäteen netissä. Minulla kävi jossakin vaiheessa mielessä, että täytyisi käydä kurkkaamassa, mitä puiston toisella puolella olevalta alueelta löytyy, mutta se jäi sitten tekemättä, nähtävää kun riitti muutenkin. Aivan kulman takaa olisi kuitenkin löytynyt Hotel Regatta uusine kylpylöineen ja muutaman sadan metrin päästä Itäsatama makasiineineen. Tästä kohtaa tuolle alueelle pääsee myös autolla toisin kuin rantaa pitkin.

Kun Bulevardia jatketaan eteenpäin, on kadun oikealla puolella pian Hotel Bulevard, joka toimii entisessä poliisitalossa. Osa huoneista on tehty vanhoihin selleihin.

Hotel Bulevard on perheyritys, jota pyörittävät isä ja tytär.

Toisella puolella katua on kahvila-ravintola HanDeli. Huomioni kiinnitti kadulla oleva kyltti, jossa mainostettiin Aperol Spritziä, johon olin juuri Italian-reissullamme tykästynyt.

HanDelin merihenkistä sisustusta.

HanDeli sulkee ovensa talveksi ja avaa ne jälleen keväällä, kuten niin moni muukin Hangon ravintola ja kahvila. Talviaikaan HanDeli toimii tilaus- ja pitopalveluravintolana.

Pari sataa metriä kun jatketaan eteenpäin, on samalla puolella Bulevardia ensin Pizzeria Uno ja sen vieressä Pub Grönan. Grönanissa on livemusiikkia viikoittain ympäri vuoden.

Pub Grönan on sisältä varsin tunnelmallinen. Tilavakin se on, vaikka se ei tässä alla olevassa kuvassa käykään ilmi. Kävin paikassa alkuillasta eikä siellä ollut tuolloin juuri ketään. Eipä tietenkään, kun ilta oli lämmin ja aurinkoinen. Ihmiset olivat varmasti Itäsatamassa terasseilla ja iltatorilla (joiden olemassaolosta me emme tuolloin tienneet mitään). Pub Grönanissa onkin kesällä lyhyemmät aukioloajat kuin talviaikaan.

Tiskin takana paikassa työskentelevä Krister Grönroos.

Sitten saavutaankin Kauppatorille, joka oli perjantaina sekä päivällä että illalla tyhjillään. Torin reunassa on vuonna 1897 valmistunut Lignellin talo, jonka on suunnitellut Lars Sonck. Rakennus on alun perin ollut huomattavasti koristeellisempi, kuten tästä museot.finna.fi-sivuston kuvasta näkee.

Torin laidalta löytyy myös alla olevassa kuvassa näkyvä kaunis valkoinen tornitalo, jonka katolla komeilee valokyltti Kahvi piristää -teksteineen. Ymmärtääkseni rakennuksessa ei kuitenkaan ole kahvilaa. Kyltistä päätellen siinä on sellainen kuitenkin joskus ollut.

Kun tornitalon ja apteekin välistä käännytään ylämäkeen Oikokadulle, on tien vasemmalla puolella pian pubitoimintaan keskittyvä Ravintola Maret. Heinäkuussa ainoastaan paikan ulkoterassi oli auki. Kesäkauden jälkeen siirrytään taas sisätiloihin.

Ravintola Maret sijaitsee Oikokadun ja Ratakadun kulmauksessa.

Kun Maretin kohdalta käännytään Ratakadulle, on tien toisella puolella pian viime vuonna avattu virolainen ruokakauppa Estonian Foods. On aina mukava törmätä tällaisiin kauppoihin, joissa voi melkein kuvitella itsekin olevansa ulkomailla. Seuraavana aamuna aamupalaksi syötiinkin sitten virolaista leipää.

Estonian Foods on avoinna joka päivä klo 9-21.

Ratakadun varrelta löytyy muutama ruokapaikka. Itse söimme Wall’s hamburgers -nimisessä paikassa, joka sijaitsee ränsistyneen näköisessä rakennuksessa. Rakennuksen ulkoseinissä on hauskoja maalauksia, ja paikassa on sen ränsistyneisyydestä huomimatta jotakin kiehtovaa.

Wall’sin pihalla on myös runsaasti tilaa syödä.

Paikan sisustus on omaperäinen ja hauska eikä ruuassakaan ollut valittamista.

Ratakadulta löytyy Wall’s hamburgersin lisäksi kaksi pitseriaa eli Pizzeria Nadin ja Café Hanko sekä lisäksi muutamia liikkeitä. Varsinainen ostoskatu on kuitenkin Ratakadun poikkikatu Vuorikatu.

Osa Vuorikadusta toimii kävelykatuna.

Useiden liikkeiden lisäksi Vuorikadulta löytyy kaksi viihtyisää kahvilaa. Tunnelmallinen Café Virtaska oli perjantai-iltapäivänä täynnä väkeä. Paikkaan etsitään tällä hetkellä uutta kahvilayrittäjää.

Kauniilla ilmalla Café Virtaskan tuotteita voi nauttia myös Vuorikadun reunamilla istuen.

Virtaskan läheisyydessä on Kahvila-Leipomo Lillan, joka niin ikään on hyvin viihtyistä.

Lillan sijaitsee vaatekaupan yhteydessä.

Vuorikadulla sijaitsee myös Hangon elokuvateatteri Kino Olympia, joka on avattu vuonna 1946. Aikaisempi, samalla paikalla sijainnut elokuvateatteri oli peräisin vuodelta 1919. Sota koitui sen kohtaloksi kuten niin monen muunkin hankolaisen rakennuksen.

Kino Olympia toimii myös Hangon jokavuotisten elokuvajuhlien näyttämönä.

Kun jatketaan Vuorikatua eteenpäin, ohitetaan pian kirkko ja vesitorni ja saavutaan kaupungintalon edustalta jälleen Bulevardille.

Summa summarum

Hanko on kerta kaikkiaan hurmaava pieni kaupunki. Turistikauden ulkopuolella se on varmasti hyvin erilainen kuin aurinkoisena heinäkuisena päivänä, mutta sekin puoli Hangosta olisi kiinnostavaa nähdä. Lisäksi minulta jäi tällä reissulla paljon näkemättä, kuten jo kävi ilmi. Itäsataman alueen lisäksi haluaisin tutustua myös niemen pohjoisen puoleiseen alueeseen ja rantoihin. Myös Tulliniemen luontopolkua pitkin olisi kiehtovaa kävellä Suomen eteläisimpään kärkeen. Hankoon on ehdottomasti vielä palattava!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.