Toijala on entinen kaupunki Pirkanmaalla. Vuonna 2007 Toijala ja Viiala yhdistyivät, ja niistä muodostettiin Akaa, johon vuonna 2011 liittyi myös Kylmäkoski. Akaa-niminen kunta on ollut olemassa myös aikaisemmin. Entinen Akaa, joka lakkautettiin vuonna 1946, käsittää pitkälti saman alueen kuin nykyinenkin Akaa. Toijalan ja Viialan yhdistyessä Akaaksi Toijalassa oli noin 8400 asukasta.
Toijala sijaitsee suunnilleen Tampereen ja Hämeenlinnan puolivälissä Helsinki-Tampere-moottoritien eli Valtatie 3:n kupeessa. Moottoritien varressa on ABC, jonka pihalta löytyy Toijalan historiaa hyvin kuvaava höyryveturi Risto. Toijalan asema on Suomen ensimmäinen risteysasemaksi rakennettu asema. Toijalasta on päässyt junalla Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun vuodesta 1876 lähtien.
Toijalassa vappuna 2017
Vietimme Toijalassa muutaman tunnin vappupäivänä. Olen pistäytynyt Toijalassa joitakin kertoja sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten muutimme Hämeenlinnaan, josta on Toijalaan matkaa noin 40 kilometriä.
Toijalan keskustassa on jotakin, joka viehättää minua. Kun saapuu keskustaan, huomio kiinnittyy ensimmäisenä torin laidassa pienellä mäellä seisovaan kauniiseen puukirkkoon.
Akaan ristikirkko on valmistunut vuonna 1817, ja sen on suunnitellut Carlo Bassi. Vappupäivänä kirkkoa oltiin parhaillaan maalaamassa.
Kirkon vieressä sijaitsevalla torilla oli vappupäivänä kuhinaa.
Alla olevassa kuvassa vapputoria ollaan juuri lopettelemassa. Voin sieluni silmin nähdä, kuinka tämän torin reunamilla olisi jossakin lämpimämmässä ja/tai vilkkaamman ravintolakulttuurin maassa useita ravintoloita terasseineen. Olemme kuitenkin Suomessa, ja ravintoloita ei torin laitamilla ole. Torikahvila sieltä sen sijaan kyllä löytyi. Myös jäätelökioski oli juuri vapun aikaan avattu. Jäätelökioskia pyörittää tänä kesänä lukion 2. luokkaa käyvä nuori (artikkeli Akaan Seudussa). Ihailtavaa yrittäjähenkisyyttä nuorella iällä!
Torin läheisyydestä, Alventien toiselta puolelta, löytyy myös Torin Kebab-Grilli.
Torin vastakkaisella reunalla kirkosta päin katsottuna on alla olevassa kuvassa näkyvä hauska monumentti, jonka historiasta en osaa sanoa sen enempää.
Monumentin takana kulkeva tie kaartaa keskustan läpi kulkevalle Valtatielle, jonka varrelta löytyy kirkosta erillään oleva Akaan kivisakaristo.
Akaaseen suunnitellusta kivikirkosta toteutui vain tämä sakaristo, joka on todennäköisesti rakennettu 1510-luvulla.
Sakaristoa vastapäätä, liikehuoneistojen edustalta toiselta puolelta Valtatietä, löytyy myös pieni viheralue.
Pidän erityisen paljon yllä ja alla olevissa kuvissa näkyvästä 1900-luvun alkupuolella rakennetusta kauniista kivirakennuksesta, jossa toimii nykyään ravintola Leskirouva.
Rakennuksen vasemmanpuoleisessa, vanhassa osassa toimii pubi ja oikeanpuoleisessa, uudessa osassa ruokaravintola. Kun viimeksi kävin Toijalassa, uusi puoli oli huomattavasti pienempi ja kerroksia oli vain yksi. Rakennusta ja myös itse ravintolaa on hiljattain laajennettu, ja ravintolan yläkerrassa on nyt asuntoja. Ulkopuolen rappaus oli vappuna vielä tekemättä.
En ollut koskaan aikaisemmin syönyt Leskirouvassa, mutta vappuna kävimme paikassa runsaalla ja maittavalla vappubrunssilla.
Myös pubin puoli vaikutti viihtyisältä ja toi mieleen pubit Irlannissa.
Sisäpuoli tuo mieleen Irlannin, ulkopuolesta minulle sen sijaan tulee mieleen Englanti.
Toijalan keskustasta löytyy kuitenkin myös monta vähemmän viehättävää laatikkotaloa kuten lähes kaikkialta muualtakin Suomesta. Valtatien toisella puolella on vierekkäin viisi lähes identtistä laatikkomaista 1960-luvulta peräisin olevaa rakennusta. Alla olevassa kuvassa on näkyvissä näistä rakennuksista kolme.
Näissä rakennuksissa on muun muassa kahvila- ja ravintolatoimintaa. Etualalla näkyvässä rakennuksessa toimii Viialan Leipomon kahvila, ja sen viereisessä rakennuksessa taas Nina’s Café Place sekä Adam Kebab Pizzeria.
Myös toiselta puolelta pääkatua löytyy näitä laatikkomaisia rakennuksia. Kuvan etualalla näkyvässä rakennuksessa toimii tavaratalo Villihinta.
Akaan kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja on verrannut Toijalan keskustaa neuvostoliittolaiseen lähiöön, ja Akaan kunta järjestikin pari vuotta sitten arkkitehtuurikilpailun keskustan kohentamiseksi. Keskustan uudistaminen piti aloittaa vuoden 2016 alussa, kuten tämän uutisen lopusta käy ilmi. Minun silmiini ei nyt kuitenkaan sattunut mitään suurempia uudistuksia. Ainoat muutokset, jotka itse huomasin, olivat jo mainittu ravintola Leskirouvan rakennuksen laajennus sekä aivan Valtatien alkupäähän ilmestynyt uusi rakennus, jossa toimii Gastropub Neliapila. Muistan muutama vuosi sitten käyneeni kirpputorilla Neliapilan paikalla aikaisemmin sijainneessa rakennuksessa.
Neliapilaa kuvaillaan nettisivuilla irkkuhenkiseksi paikaksi. Paikka ei kuitenkaan sen perusteella, mitä nettisivuilta ja ikkunan läpi (paikka ei ollut auki) näin, vaikuttanut ainakaan sisustukseltaan mitenkään perinteiseltä irlantilaiselta pubilta. Yhtä kaikki, voisin hyvinkin kuvitella istuvani täällä iltaa. Kuten nimi gastropub kertoo, paikasta saa myös ruokaa. Neliapilassa on usein livemusiikkia, mutta karaokea ei koskaan: Neliapila mainostaa humoristisesti olevansa “karaoke free zone”.
Yllä oleva kuva on otettu Neliapilasta katsottuna toisesta päästä Valtatietä. Keltainen kivitalo nurkassa olevine torneineen on varsin viehättävä.
Valtatie päättyy T-risteykseen, ja risteyksen toiselta puolelta löytyy hauska ympyränmuotoinen rakennus, jossa toimii ravintola Ali Baba. Ali Babasta saa pitsan ja kebabin lisäksi myös kotiruokalounasta sekä a la carte -annoksia. Ravintolassa on myös pubin puoli. Paikan sisätiloihin tutustuminen jäi minulta kuitenkin nyt toiseen kertaan.
Kun tätä Pätsiniementietä jatketaan eteenpäin, vasemmalla on pian pieni, kahdeksan huoneen hotelli nimeltään Hotel Ackas. Hotellin vieressä oleva kahvila Minna oli näköjään lopettanut toimintansa, ja tila oli nyt vuokrattavana.
Pätsiniementieltä löytyy useita muitakin yrityksiä, esimerkiksi elokuvateatteri Toijalan Kino. Rakennus on valmistunut vuonna 1939, ja laajennusosa, jossa on aikoinaan toiminut muun muassa autokauppa, on rakennettu 1950-luvun alussa.
Tällaisissa vanhoissa pienissä elokuvateattereissa on jotakin nostalgista. Täällä täytyy ehdottomasti joskus käydä. Toijalan Kinon talosta, sen mielenkiintoisesta historiasta ja monista elokuvateatteriin liittyvistä muistelmista voi lukea enemmän täältä. Myös mielenkiintoisesta Elokuvateattereita-blogista voi lukea niin Toijalan Kinosta kuin sadoista muistakin elokuvateattereista.
Lähellä Toijalan Kinoa, Pätsiniementien toisella puolella, sijaitsee Toijalan rautatieasema.
Tämä nykyinen asemarakennus on valmistunut vuonna 1963. Edellinen, puinen rakennus oli valmistunut vuonna 1876, ja se myytiin huutokaupalla purettavaksi vuonna 1964. Toijalan kyläkeskus sijaitsi aikaisemmin kauempana rautatieasemasta, mutta lähes koko kylä tuhoutui tulipalossa vuonna 1886, minkä jälkeen asutuksen painopiste siirtyi lähemmäksi rautatieasemaa (Toijalan rautatieasemasta Wikipediassa).
Rautatieaseman läheisyydessä, toisella puolella junarataa, sijaitsee vuonna 1986 avattu Veturimuseo.
Veturimuseosta voi lukea lisää Matkalla kotimaassa -blogista. Blogista voi lisäksi lukea Toijalan toisesta mielenkiintoisesta museosta eli tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:n ylläpitämästä tapettimuseosta.
Maineikas tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy on aloittanut toimintansa vuonna 1930. Tehdasrakennus itsessään näytti minun silmiini jotenkin hylätyltä, ja oletinkin tuotannon siirtyneen jonnekin muualle, mutta ilmeisesti tämä kuitenkin on edelleen se paikka, jossa tapetit valmistetaan. Tehtaan tapetit valmistetaan yhä yli 150 vuotta vanhalla menetelmällä ja 1950-luvulta peräisin olevalla rotaatiopainokoneella. Jotenkin on aina hienoa, kun kuulee, että tällaisia vanhoja menetelmiä vielä menestyksekkäästi käytetään.
Sitten siirrytään Satamatieltä taas takaisin lähemmäksi keskustaa. Muutaman sadan metrin päässä pääkadusta, Lontilanjoen rannalla Kurisjärventiellä sijaitsee ravintola Kruuna & Klaava, joka nettisivuillaan vaatimattomasti nimittää itseään Toijalan ravintolaelämän keskukseksi. Aikaisemmin paikasta on saanut myös ruokaa, mutta tällä hetkellä ravintola on auki vain perjantaisin ja lauantaisin ja keskittyy lähinnä ilta- ja yöelämään.
Myös ravintolan takapuolelta löytyy terassi, joka sijaitsee idyllisesti aivan joen rannassa.
Vielä yhden yöelämää tarjoavan paikan bongasin Toijalasta. Lähiöravintola Old Bronx sijaitsee Hämeentien varressa parin kilometrin päässä ydinkeskustasta Viialaan päin mentäessä.
Old Bronx vaikutti sisältä tilavalta ja paljon siistimmältä kuin olisin ulkoa päin kuvitellut.
Minulle jäi tämän vappupäivän jälkeen sellainen tunne, että Toijalassa riittää vielä paljonkin nähtävää. Esimerkiksi Toijalan satama uimarantoineen on minulta vielä näkemättä. Toijalassa tuleekin varmasti käytyä uudemman kerran jo tämän kesän aikana. Toijala on jollakin tavalla viehättävä paikka – kuten jo alussa mainitsinkin – keskustan neuvostolähiömäisyydestä huolimatta. Jos keskustaan suunnitellut muutostyöt vielä toteutetaan, Toijalalla on potentiaalia olla tulevaisuudessa erittäin viihtyisä kuntakeskus.