Tammisaari on Länsi-Uudellamaalla sijaitseva entinen Suomen kunta. Vuoden 2009 alusta Tammisaaren kaupunki lakkautettiin, ja sen tilalle perustettiin Raaseporin kaupunki, johon Tammisaaren lisäksi liittyivät myös Karjaa ja Pohja. Tammisaaressa oli ennen kunnan lakkauttamista vajaat 15 000 asukasta.
Tunsin Tammisaarta entuudestaan jonkin verran. Asuin lapsena useita vuosia Tammisaaren vieressä Karjaalla, ja aikuisenakin Tammisaaressa on tullut käytyä muutaman kerran. Päällimmäisenä minulla oli Tammisaaresta mielessä meren läheisyydessä sijaitseva idyllisiä puutaloja täynnä oleva vanha kaupunki. Heinäkuussa pääsin kuitenkin tutustumaan Tammisaareen vähän paremmin, kun vietimme muutaman yön Tammisaaren leirintäalueella.
Näkemistä ja tekemistä Tammisaaressa
Tammisaari tunnetaan varmastikin parhaiten nimenomaan idyllisestä vanhasta kaupungistaan, joka sijaitsee aivan meren äärellä.
Suurin osa Tammisaaren vanhan kaupungin puutaloista on rakennettu 1700-1800-luvuilla. Kaupungin historia ulottuu kuitenkin paljon kauemmaksi. Kuningas Kustaa Vaasa antoi vuonna 1546 kaupunkioikeudet Tammisaarelle, joka oli tuolloin pieni kalastajakylä.
Tammisaaren vanhassa kaupungissa ei ole juurikaan putiikkeja toisin kuin vaikkapa Porvoon vastaavassa. Kauppoja löytyy kyllä aivan vanhan kaupungin välittömästä läheisyydestä. Vanhasta kaupungista löytyy kuitenkin hurmaava kesäkahvila, Café Gamla Stan, jota esittelen tarkemmin vähän alempana.
Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös Tammisaaren kirkko.
Tammisaaren kirkko on alun perin rakennettu 1680-luvulla. Se kuitenkin vaurioitui pahoin Tammisaaressa vuonna 1821 riehuneessa tulipalossa ja korjaustyöt muuttivat kirkon ulkonäön täysin.
Kirkon läheisyydessä, myöskin vanhan kaupungin alueella, sijaitsee elokuvateatteri Bio Forum, jonka verkkosivuilla kerrotaan sen olevan Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva elokuvateatteri. Bio Forum on aloittanut toimintansa vuonna 1912 nimellä Ekenäs Nya Biograf Teater.
Elokuvateatteriin tuli tutustuttua myös sisältä, sillä kävimme siellä katsomassa Apinoiden planeetan. Tällaisissa pienissä vanhoissa elokuvateattereissa on kyllä oma tunnelmansa.
Aivan elokuvateatterin läheisyydessä sijaitsee Raatihuoneentori.
Kesäisinä päivinä keskustassa on välillä melkoinen ihmisvilinä, mikä on asia, jota Suomessa usein kaipaan ja joka monissa muissa Euroopan maissa on varsin tavallinen näky: pieni kaupunki ja ihmisiä kuhiseva keskusta-alue. Varsinkin kesäiset toripäivät näyttäisivät Tammisaaressa olevan vilkkaita.
Keskustan ihmisvilinä ei kuitenkaan kestä kovin pitkään, ja alkuillasta tai jo iltapäivästä keskusta on usein lähes autio. Alla oleva kuva on otettu heinäkuisena lauantaina noin klo 16, ja keskustassa ei tosiaan ollut tuolloin enää montakaan ihmistä. Muutaman sadan metrin päässä olevalla ranta-alueella ja sen ravintoloissa tosin riitti väkeä.
Raatihuoneentorin laidalla sijaitsee Tammisaaren entinen kaupungintalo, joka vuonna 1882 valmistui kaupungin raatihuoneeksi ja jossa toimii nykyään muun muassa Raaseporin kaupungin matkailutoimisto. Matkailutoimisto ansaitsee täydet pointsit ystävällisestä asiakaspalvelusta.
Matkailutoimiston vierestä alkaa Kuninkaankatu, joka on Suomen vanhin kävelykatu: autoilu kiellettiin Kuninkaankadulla 1960-luvulla. Kuninkaankatu on Tammisaaren varsinainen ostoskatu.
Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Tammisaaresta löytyy muitakin kuin vanhoja idyllisiä rakennuksia.
En tullut juurikaan vierailleeksi Kuninkaankadun putiikeissa, mutta aivan Kuninkaankadun vierestä löytyy minulle entuudestaankin tuttu, epätavallisen mielenkiintoinen kirpputori Ekenäs Second Hand Shop, jossa kyllä kävin.
Kirpputorille löytää, kun kääntyy heti Kuninkaankadun alkupäästä pienelle kujalle. Kirpputoriin kuuluu useita erilaisia puisia rakennuksia; on taloa, aittaa ja mökkiä, ja eri osioista löytää eri tuotteita. On esimerkiksi oma aittahuoneensa tuoleille ja oma mökkinsä kirjoille. Olen vuosia sitten löytänyt täältä kauniin maalauksen, joka edelleen koristaa olohuoneemme seinää.
Yhteen aittahuoneista on rakennettu hurmaava, rustiikkinen kappeli, josta en tullut ottaneeksi kuvaa.
Kirpputorin edustalta löytyy hauska pieni puisto. Tammisaaressa on selkeästi panostettu puistoalueisiin.
Toiselta puolelta Kustaa Vaasan katua löytyy Tammisaaren museokeskus EKTA, joka on Länsi-Uudenmaan maakuntamuseon näyttelykokonaisuus. Huolimatta siitä, että vietimme Tammisaaressa usean yön, emme aikomuksestamme huolimatta ehtineet vierailla museossa – sen verran paljon kiertelimme päivisin myös muita Tammisaaren lähialueita.
Museossa on pysyvänä näyttelynä Helene Schjerfbeckin elämä ja taide, joka kertoo taiteilijan Tammisaaressa viettämistä vuosista.
Kustaa Vaasan katu kulkee aivan entisen kaupungintalon editse rantaan.
Myös Kustaa Vaasan kadun varrelta löytyy putiikkeja. Kävin niistä yhdessä, koska paikka herätti mielenkiintoni, enkä joutunut pettymään. Tre rum kök myy sekä uutta että vanhaa sisustus- ja lahjatavaraa, ja sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.
Kun matkaa jatketaan rantaan päin, ohitetaan sekä Tammisaaren kaupunginhotelli että Motel Marine.
Tässä kohtaa Kustaa Vaasan katu muuttuu Strandallén Rantapuistikoksi, joka on osa Stallörenin puistoa. Heti Rantapuistikon alusta löytyy mitä mahtavin leikkipuisto, Leijonapuisto, jossa on muun muassa jättiläismuurahaisen muotoinen kiipeilyteline liukumäkineen.
Alueelta löytyy kauniin puiston ja leikkipuiston lisäksi myös muun muassa uimaranta, useita ravintoloita sekä Tammisaaren luontokeskus. Kesätiistaisin paikassa järjestetään myös iltatori.
Tammisaaren luontokeskus sijaitsee vanhassa makasiinissa, jossa on aikoinaan toiminut suosittu yökerho Gnägget. Luontokeskus on mielenkiintoinen koko perheelle; ainakin meidän perhe viihtyi siellä hyvän aikaa.
Kalojen onkiminen magneettiongilla oli erityisen hauskaa. Kehitimme ajastimen kanssa kilpailun siitä, kuka saa nopeimmin ongittua kaikki kalat.
Alueella sijaitsee myös Tammisaaren vierasvenesatama, joka valittiin vuonna 2011 vuoden vierassatamaksi.
Tammisaaren ravintoloita ja kahviloita
Tammisaaresta löytyy useita ravintoloita ja kahviloita, joista osa on auki vuoden ympäri ja osa vain kesäisin. Visit Raseborg -sivustolla on esitelty kattavasti Raaseporin eri alueiden – kuten Tammisaaren – ravintolat ja kahvilat. Kaikkia pitsa- ja kebabpaikkoja sivustolta ei kuitenkaan löydy.
Esittelen tässä alla ravintoloita ja kahviloita, joihin itse kiinnitin kulkiessani huomiota.
Torin laidalta löytyy kolme kahvilaa, kiinalainen ravintola sekä pubi. Pääasiassa söimme aamupalan leirintäalueella, mutta ensimmäisenä aamuna suuntasimme aamupalalle torin laidalla sijaitsevaan Café Carl de Mummaan, joka aukeaa maanantaista lauantaihin jo aamuseitsemältä. Paikasta löytyy monenlaista suolaista ja makeaa syötävää. Kahvilassa on mukavan näköinen lasikuisti, joka sattui kuitenkin olemaan täynnä, joten jouduimme istumaan sisällä. Alla oleva kuva on otettu myöhemmin paikan jo mentyä kiinni.
Aivan Carl de Mumman vieressä on tänä vuonna avattu Café Schjerfbeck. Kahvilassa tarjoillaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun leivoksia.
Torin toiselta laidalta löytyy lounaskahvila Cafferie sekä kiinalainen ravintola China Restaurant Ho Wah. Cafferien alapuolella, rakennuksen kulmauksessa on pubi, Rådhuskällaren, joka jää todella helposti huomaamatta. Itsekin olin kulkenut paikan ohi useamman kerran, ennen kuin pistin merkille kadulla olevan kyltin.
Nettisurffailun perusteella olen päätellyt, että Cafferien tilalla on vielä aivan hiljattain ollut ravintola nimeltään Rådhuset, jota on useissa blogeissa vuolaasti kehuttu.
Ehkäpä katutason alapuolella sijaitseva pubi Rådhuskellaren liittyy jotenkin yläpuolella aikaisemmin toimineeseen ravintola Rådhusetiin.
Pistäydyin paikassa lauantaina heti kuuden maissa, kun se oli juuri aukaissut ovensa eikä paikassa ollut vielä asiakkaita. Talvet kuulemma ovatkin Kellarissa vilkkaampia kuin kesät. Paikka vaikutti sellaiselta, jossa voisin hyvinkin kuvitella istuvani iltaa.
Kuninkaankadulta taas löytyy mielenkiintoisen näköinen lounaspaikka, Salladscafé Papaya, josta saa kasvisruokapainotteista lounasta.
Kun kävellään Kuninkaankadun päähän ja käännytään Erottajankadulle, löytyy toinen mielenkiintoisen tuntuinen lounaspaikka eli Café Zamzam, jossa tarjotaan kotiruokaa Lähi-idästä. Lounaskahvila sijaitsee tylsähkössä miljöössä, Kulttuuritalo Karelian vieressä olevassa ostoskeskuksessa M-marketin takana. Sisältä Zamzam on kuitenkin kodikas.
Zamzamia vastapäätä, Erottajankadun toisella puolella sijaitsee ravintola Santa Fe, joka on sekä lounas- että a la carte -paikka. Lisäksi Santa Fe on Tammisaaren tällä hetkellä ainoa yökerho.
Santa Fe ei ole ulkoa päin kovin kummoinen, mutta rumahko ulkokuori kätkee sisälleen varsin tunnelmallisen pubityyppisen ravintolan. Olen käynyt paikassa syömässä joitakin vuosia sitten ja tykkäsin kovasti.
Santa Fen viereisessä rakennuksessa sijaitsee ravintola Harold’s. Ravintola sijaitsee toisessa kerroksessa ja sinne on sisäänkäynti sekä Santa Fen puoleiselta pihalta että Asemakadun puolelta.
Harolds’ista saa sekä pitsoja että pihvejä, ja erityisesti paikan pihviannoksia on netissä kovasti kehuttu. Siitä huolimatta paikkaa ei löydy Visit Raseborg -sivustolta, kuten ei keskustan pitserioitakaan.
Sitten takaisin torin toiselle puolelle: vanhasta kaupungista löytyy yksi kahvila, jo parikymmentä vuotta toiminut Café Gamla Stan.
Kahvilarakennus on 1700-luvulta peräisin oleva kodikas pieni torppa. Torppaan ei kovin suurta ihmismäärää mahdu, mutta kauniilla sisäpihalla omenapuiden katveessa sen sijaan on runsaasti pöytiä ja tuoleja. Café Gamla Stan aukeaa jo hyvissä ajoin ennen kesää ja on auki syksyyn saakka. Paikassa pääsee viikoittain kuuntelemaan myös trubaduurimusiikkia. Viehättävä paikka kerta kaikkiaan!
Rannalta löytyy lisää näitä vain kesäaikaan avoinna olevia ravintoloita. Yli 100 vuotta vanha ravintola Knipan on näistä varmasti tunnetuin. Knipanissa saa kesäisin lounasta seitsemänä päivänä viikossa.
Knipanin lähellä, luontokeskuksen viereisessä makasiinissa, toimii kesäisin Pub Niska. Pub Niska on ruokaravintolakonsepti, jonka on perustanut ahvenanmaalainen kokki Michael Björklund. Myös muut Pub Niskat sijaitsevat meren äärellä: Maarianhaminassa, Turussa ja Taalintehtaalla Kemiönsaaressa.
Pub Niska on sisältä kuin tunnelmallinen aitta. Ruokalistalta löytyy peltileipiä eli ahvenanmaalaista pitsaa sekä salaattia. Myös raaka-aineet tulevat pääosin Ahvenanmaalta.
Seuraava ranta-alueella sijaitseva kesäravintola taas on hyvin erityyppinen kuin Pub Niska. Vuodesta 1988 toiminut ravintola Albatros on hiljattain uusittu.
Albatrosissa on paljon tilaa sekä sisällä että tilavalla terassilla.
Albatrosin aikoinaan perustanut Leif Holmström on toiminut yrittäjänä 1960-luvulta lähtien. Albatrosia luotsaa nykyään Leif Holmströmin poika, mutta Leifin itsensä löytää vielä Asemakadun Prisses Hamburger’s -grilliltä.
70 vuotta on jo mittarissa, mutta se ei tämän miehen menoa hidasta. Tällaisia energisiä yrittäjiä on pakko ihailla!
Ranta-alueelta löytyi vielä yksi ravintola, joka ainakin kauniina heinäkuisena lauantaina kuhisi väkeä. Satamaterassi Baywatch sijaitsee Albatrosin vieressä.
Baywatchin lähellä on jo ovensa sulkenut yökerho Number One.
Paikka meni kiinni, koska vuokrasopimus umpeutui eikä sitä enää uusittu. Tammisaaressa on siis enää vain yksi varsinainen biletyspaikka eli aikaisemmin esitelty Santa Fe. Keskustelin Tammisaaren yöelämästä erään paikallisen asukkaan kanssa, joka kertoi, että Tammisaaren yrittäjien keskuudesta löytyisi kyllä halukkuutta yökerhon perustamiseen, mutta tiloja siihen ei Tammisaaressa ole. Hän myös totesi, että nuoret muuttavat Tammisaaresta muualle ja paikka vanhenee vauhdilla.
Parin kilometrin päässä keskustasta, Tammisaaren leirintäalueen yhteydestä, löytyy kyllä ravintola, jonka ulkolavalla on kesäviikonloppuisin esiintyjiä. Bossa Nova Beach Club -ravintolasta saa kesäisin myös sekä lounasta että a la carte -aterioita.
Summa summarum
Kesäinen Tammisaari on pitkälti unelmieni kaupungin kaltainen. Haluaisin asua paikassa, jossa on paljon kauniita rakennuksia ja ympärillä kaunis luonto. Tammisaari ehdottomasti täyttää nämä kriteerit. Haluaisin lisäksi asua pienessä, maaseutumaisessa paikassa, jonka keskustasta kuitenkin löytyy muutakin kuin S-market, ABC ja yksi pitseria. Kuulostaa edelleen Tammisaarelta. Pieni unelmakaupunkini on ympäri vuoden eläväinen ja vireä, eikä sen keskusta ole iltaisinkaan autio. Tässä kohtaa Tammisaari ei enää täytäkään kriteerejä. Keskusta on kauniina kesäiltanakin autio. En siis ole muuttamassa Tammisaareen, vaan tyydyn toistaiseksi asumaan Hämeenlinnassa (jonka keskusta tosin on usein jo alkuillasta aivan yhtä tyhjä kuin Tammisaarenkin keskusta).
Käymään aion Tammisaareen kyllä tulla uudelleenkin. Niin kaunis ja hieno paikka se joka tapauksessa on.