Tervakoski on toiseksi suurin kantahämäläisen Janakkalan kunnan taajamista. Se sijaitsee aivan valtatie 3:n varrella noin 20 kilometriä etelämpänä kuin kunnan suurin taajama Turenki. Asukkaita Tervakoskella on noin 4800.
Monet tuntevat Tervakosken 1980-luvulla perustetusta Puuhamaasta. Vaikkei olisi paikassa koskaan käynytkään, on melko varmasti nähnyt tv:ssä vuosia pyörineen Puuhamaa-mainoksen ja tuntee Mikko Alatalon laulaman Puuhamaan tunnusmusiikin.
Olen käynyt Tervakoskella joitakin kertoja sen jälkeen, kun viitisen vuotta sitten muutin Hämeenlinnaan, josta on Tervakoskelle matkaa noin 25 kilometriä. Ensimmäisestä visiitistäni lähtien olen ollut sitä mieltä, että Tervakoskessa on jotakin idyllistä. Joulukuisena lauantaina tutustuin nyt paikkaan hieman tarkemmin perhe ja kamera mukanani.
Keskellä Tervakosken kylää sijaitsee Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva paperitehdas, Tervakoski Oy. Tehdas on perustettu vuonna 1818, eli se täyttää ensi vuonna pyöreät 200 vuotta. Tehdasalueet eivät yleensä ole erityisen kauniita, mutta tässä historiallisessa punatiilisessä alueessa on jotakin viehättävää.
Tehdasaluetta vastapäätä toisella puolella Tervakoskentietä on kolmion muotoinen puisto. Jossakin näin puistoa nimitettävän Kolmiopuistoksi, mutta en tiedä, onko sillä virallista nimeä. Keskellä puistoa on patsas, jonka Tervakoski Oy vuonna 1968 pystytti 150-vuotisen taipaleensa kunniaksi.
Yllä olevassa kuvassa oikealla näkyvässä Tervalantien varrella sijaitsevassa rakennuksessa on useita liikehuoneistoja. Tervakoskentien puoleisessa päädyssä on alkuvuodesta toimintansa aloittanut Jokki Pub.
En ollut käynyt pubissa aikaisemmin, ja olinkin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka viihtyisältä paikka vaikutti.
Paikassa oli myöhemmin illalla alkamassa pikkujoulut, joiden ohjelmistoon kuului niin jouluruokaa kuin itämaista tanssiakin.
Toisesta päästä rakennusta löytyy Ravintola Pizzeria Tervakoski. Pitserian molemmin puolin taas löytyy kädentaitajia kiinnostava paikka. Toisella puolella on monipuolisesti askartelu- ja käsityötarvikkeita myyvä Tervakosken Coconut ja toisella puolella käsityöyhdistys Kapiokirstu ry:n toimitila Kirstun Kammari. Kaduilla ei lauantaisena iltapäivänä näkynyt paljonkaan ihmisiä, mutta ikkunan läpi ei voinut olla huomaamatta, että Kirstun kammariin oli kokoontunut paljon innokkaita käsityön harrastajia.
Tästä blogista luin, että tässä Tervalantien rakennuksessa toimi Kai Vaaran pitämä kirjakauppa vuosina 1959-1994 eli kaikkiaan 35 vuoden ajan (samaisesta blogista löytyvä lehtikutsu kaupan 25-vuotiskahveille).
Tervakosken kirkko, joka näkyi jo parissa ylempänäkin olevassa kuvassa, sijaitsee puiston toisella puolella Tervakoskentien ja Kirkkotien kulmauksessa.
Kirkko on rakennettu vuonna 1936. Vuotta aikaisemmin oli kirkon saamiseksi kylään perustettu Tervakosken Pikkukirkkoyhdistys. Hirret kirkon rakentamiseen yhdistys sai lahjoituksena Tervakosken paperitehtaalta, ja kirkko rakennettiin talkoovoimin. Vuonna 1973 Pikkukirkkoyhdistys lahjoitti kirkon Janakkalan seurakunnalle sillä ehdolla, että kirkon yhteyteen rakennetaan seurakuntakeskus.
Yllä olevassa kuvassa näkyvästä rakennuksesta löytyy muun muassa hiljattain ovensa avannut Putiikki & Parturi-Kampaamo Miisa. Miisan vieressä on Tervakosken Kemikalio, josta kemikaliotuotteiden ja postipalveluiden lisäksi löytää muun muassa monenlaista lahjatavaraa. Kemikalio on tällä paikalla palvellut asiakkaita jo lähes 30 vuoden ajan. Rakennuksen matalassa osassa toimii Parturi-Kampaamo Liks-Top ja oikeassa reunassa hiljattain toimintansa aloittanut Sarin Kudontatupa.
Sarin Kudontatuvassa poikkesimme sisällä. Kudontatuvalla on neljät kangaspuut, ja sieltä voi myös ostaa valmiita räsymattoja tai teettää niitä mittatilaustyönä. Lisäksi myytävänä on lähiseudun kädentaitajien tuotteita. Tervakosken keskustasta löytyy siis käsityöihmisille useampikin kiinnostava paikka.
Tässä kohdassa Kirkkotietä tullaan kolmion takaa suuremmalle tielle, joka vasemmalle käännyttäessä jatkuu Kirkkotie-nimisenä ja oikealle taas Rajapirtintienä, jota pitkin pääsee takaisin Tervakoskentielle, jonka varrelta paikkaan tutustumisen aloitimmekin. Yksi Tervakosken keskustan viehätys on varmasti se, että kaikki liikerakennukset eivät ole yhden suoran pääkadun varrella kuten niin monissa muissa pienissä paikoissa. Kirkkotie, Rajapirtintie ja Tervakoskentie muodostavat tässä kohti kolmion, jonka sisässä on pienempi kolmio eli ne kadunpätkät, jotka Kolmiopuistoa ympäröivät. Karttaa katsomalla tämä havainnollistuu hyvin.
Kun pienemmältä Kirkkotien osuudelta tullaan suuremmalle, on tien vasemmalla puolella alla olevassa kuvassa näkyvä rakennus. Rakennuksesta löytyy kukkakauppa, pari parturi-kampaamoa sekä Vanajaveden Opiston toimipiste. Kyseistä opistoa minulla on kiittäminen siitä, että sain tämän blogin aloitettua. Vanajaveden Opistossa Hämeenlinnassa järjestettiin vuoden alussa ilokseni blogikurssi, jolla opin blogin kirjoittamisen perusteet. Suurin osa aloittaa bloginsa varmasti ilman kurssejakin, mutta minulle se jostain syystä tuntui ylivoimaiselta tehtävältä.
Toiselta puolen tietä löytyy Ravintola Pikku Nisa, jossa muistan joitakin vuosia sitten syöneeni valtavan pasta-annoksen. Seinän takana toimii samojen omistajien pyörittämä viihderavintola Tervapääsky.
Vuonna 2006 perustettu Ravintola Pikku Nisa on saanut nimensä omistajien Hamit ja Badiha Turanin lapsenlapsen mukaan.
Tervapääsky ja Jokki Pubi näyttäisivät olevan tällä hetkellä Tervakosken ainoat viihderavintolat. Vielä joitakin vuosia sitten paikkoja on näköjään ollut enemmänkin. Google Maps -palvelun vuodelta 2011 olevissa kuvissa näkyvät myös Tervabaari ja Torpan Baari. Ne sijaitsivat Kirkkotien varrella aivan kulman takana, kun lähdetään keskustasta poispäin. Nyt tuo rakennus näytti olevan tyhjillään.
Ravintola Pikku Nisan vierestä kulkee kävelytie, Siltapolku, jota pitkin pääsee Tervajoen yli.
Sillalla sattui olemaan sorsia ruokkimassa ystävällinen pariskunta, jolta liikeni leivänpaloja heiteltäväksi myös meidän lapsukaisellemme.
Yllä olevassa kuvassa näkyy Tervakosken liikekeskuksen S-market. Sen vieressä on myös toinen Tervakosken päivittäistavarakaupoista eli K-Market. Liikekeskuksesta löytyy päivittäistavarakauppojen lisäksi myös muun muassa apteekki sekä Tervakosken Kahvila-Konditoria. Kahvila-Konditoria myy ainoastaan maineikkaan hämeenlinnalaisen Café Laurellin tuotteita. Hämeenlinnan Laurell sijoittui vuonna 2014 toiseksi Suomen paras leipomo -ohjelmassa.
Liikekeskus sijaitsee aivan keskustan läpi kulkevan Tervakoskentien varrella – muutamaa sataa metriä ennen paperitehdasta ja kirkkoa, kun moottoritieltä päin tullaan keskustaan.
Alla olevassa kuvassa on jo ohitettu oikealla puolella Tervakoskentietä sijaitseva liikekeskus, tultu Tervajoen yli ja ollaan saapumassa keskusta-alueelle, josta Tervakoskeen tutustumisen aloitimme. Kuvassa oikealla olevassa rakennuksessa on Jokki Pub, jonka jo esittelinkin.
Kurkistamme vielä Tervakoskentieltä oikealle kääntyvälle Rajapirtintielle.
Kun käännytään Rajapirtintielle, on heti tien oikealla puolella Tervakosken linja-autoasema, josta löytyy viime kesänä ovensa aukaissut Lounas ja catering Ada. Rakennuksen yläosassa lukee vielä paikan aikaisempi nimi Lounaskahvila Hillevi. Monet asiakkaat tuntevat paikan edelleen Hillevinä, ja nykyinen omistaja onkin halunnut säilyttää myös tämän vanhan nimen näkyvillä.
Kun Rajapirtintietä jatketaan linja-autoaseman kohdalta eteenpäin, saavutaan parin sadan metrin päästä jälleen Ravintola Pikku Nisan kohdalle.
Vielä yksi ruokapaikka keskusta-alueelta löytyy. Moottoritieltä päin tultaessa, pari sataa metriä ennen liikekeskusta, jossa päivittäistavarakaupat sijaitsevat, on Tervakoskentien oikealla puolella SEO:n yhteydessä Lounaskahvila Tervamiilu.
Tervakosken keskustan liepeiltä löytyy myös erittäin viehättävä kesäkahvila. Kun Tervakoskentieltä käännytään pian kirkon jälkeen oikealle Kartanontielle, on parin sadan metrin päässä Kartanonmäellä Tallicafé.
Tallicafé on yllä olevassa kuvassa kauempana oleva rakennus. Kyseessä on vuonna 1787 rakennettu hevostalli, jossa Halmisen yrittäjäpariskunta on nyt muutaman vuoden ajan pitänyt kesäkahvilaa. Paikka ei ole ihan mikä tahansa kesäkahvila, vaan kahvilasta saa muun muassa kiviuunissa valmistettuja napolilaistyylisiä pitsoja. Lähistöllä asuva työkaverini toi minut tänne kerran kahville, ja täytyy sanoa, että paikka on kerta kaikkiaan hurmaava! Kuvassa etualalla olevassa, pääsääntöisesti marras-joulukuussa avoinna olevassa Lumotun Navetan Puodissa taas myydään saman yrittäjäpariskunnan valmistamia kynttilöitä ja keramiikkaa. Täällä en vielä ole päässyt käymään.
Sitten palaamme Kartanonmäeltä takaisin Tervakoskentielle. Kun tietä jatketaan keskustasta pois päin ja käännytään melkein saman tien vasemmalle Tervajoentielle, näkyy vasemmalla pian Tervakosken Seuratalo.
Seurataloa voi vuokrata muun muassa erilaisten tilaisuuksien ja juhlien järjestämiseen. Seuratalon yhteydessä toimii Kino Tervakoski, jonka sisustus on pidetty 1950-luvun tyylisenä, vaikka teknologia onkin hiljattain uusittu.
Nykyinen Seuratalo rakennettiin aikaisemman, paperitehtaan 1880-luvulla rakennuttaman puisen Seurahuoneen tilalle, joka oli vuosikymmenien ajan Tervakosken seuraelämän keskus. Jonkin aikaa piti netissä surffailla ennen kuin onnistuin löytämään kuvia tästä vanhasta Seurahuoneesta. Tervakosken Eläkkeensaajat ry:n sivulta niitä lopulta löytyi uuden Seuratalon kuvien alta. Tuntuu melkoiselta menetykseltä, että tuollainen rakennus on menty purkamaan. Mutta saman surullisen kohtalon kokivat Suomessa 1960- ja 70-luvuilla lukuisat muutkin kauniit ja arvokkaat puutalot.
Alla olevassa kuvassa on näkymä Tervajoen ylittävältä sillalta toiseen eli Alasjärven suuntaan.
Kun sillan jälkeen käännytään oikealle, saavutaan muutaman sadan metrin päästä Tervakosken Tervaniemeen. Tervaniemen kartanon rakennutti vuonna 1886 silloinen paperitehtaan patruuna vaimonsa kesähuvilaksi. 1990-luvun alussa paikkaan perustettiin majoitus- ja juhlapalveluja tarjoava Tervakosken Tervaniemi.
Tervaniemi sijaitsee aivan Alasjärven rannalla. Lähistöltä löytyy myös yleinen uimaranta, jolla on mielenkiintoinen nimi – Suruton. Tarinan mukaan paperitehtaan patruuna Franz-Emil Humble antoi vaimolleen Matildalle rakennuttamalleen paikalle nimeksi Suruton, jottei vaimon tarvitsisi koskaan surra paikassa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka hyvin tämä patruunan aie toteutui.
Suruttoman uimarannan ja sen ympäristön kunnostamista ja kehittämistä varten perustettiin vuonna 2009 asukasyhdistys Suruton ry, joka onkin saanut talkoovoimin valtavasti aikaan. Alueelle valmistui juuri hyvän mielen reitti, jonka varrelta löytyy ulkokuntosali sekä lintutorni. Suruttomalla voi myös käydä saunomassa ja avannossa sekä vuokrata mökkiä ja saunaa omaan käyttöönsä. Vaikuttaa hienolta paikalta kaiken kaikkiaan, vaikka en paikkaan nyt itse sen kummemmin tutustunutkaan.
Tervaniemestä on linnuntietä vain kolmisen sataa metriä Puuhamaahan – tietä pitkin matkaa kertyy noin kaksi kilometriä. Myös Puuhamaa sijaitsee aivan Alasjärven rannalla.
Puuhamaa on huvipuisto, jossa ei juurikaan ole sähköisiä laitteita. Se tunnetaan varmasti parhaiten vesiliukumäistään, mutta sieltä löytyy paljon muutakin tekemistä. Olen käynyt tässä vuonna 1984 perustetussa paikassa kahdesti – ensimmäisen kerran 1980-luvulla lapsena ja toisen kerran noin 30 vuotta myöhemmin toissa kesänä. Vietimme paikassa todella hauskan päivän kesällä 2016 – olen itse aivan yhtä innostunut vesiliukumäistä kuin lapsetkin. Viime visiitilläni en voinut kuitenkaan olla ajattelematta, että paikka on päästetty jollakin tavalla ränsistymään. Maali tuntui hilseilevän monestakin paikasta ja siellä täällä kasvoi rikkaruohoja. Voisin kuvitella, että jo melko pienelläkin investoinnilla paikan yleisilmettä saisi melkoisesti kohennettua.
Tältä erää päätämme Tervakoski-kierroksen tähän. Kuten aluksi mainitsin, olen pitänyt Tervakoskesta aina siitä lähtien, kun paikassa ensimmäistä kertaa kävin (nyt aikuisena – lapsuuden ensivaikutelmia en muista). Tämän joulukuisen vierailun jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että Tervakoski on varsin sympaattinen pieni paikka, jossa tulen varmasti käymään vielä monet kerrat uudelleenkin.
Kiitos Leena!
Olen asunut Tervakoskella 72 vuotta, muutamaa lyhyttä poissaoloa lukuunottamatta, olen myös syntynyt täällä!
Hieno kirjoitus kotikylästäni
Terveisin Ritva
Tätä blogia ei kirjoita Leena vaan Marika, mutta kiitos kommentista 🙂
En ollut kyllä koskaan kuullut tuota Suruttoman tarinaa!