Lavia on Satakunnassa sijaitseva entinen Suomen kunta, joka vuodesta 2015 lähtien on kuulunut Poriin. Kunnassa oli sen lakkautushetkellä noin 1900 asukasta. Pienestä asukasluvustaan huolimatta Lavia vaikuttaa melkoisen vireältä paikalta, kuten esimerkiksi tästä Tyrvään sanomien jutusta voi päätellä.
Suomen maakunnista Satakunta on yksi niistä, joita vähiten tunnen. Laviassa on kuitenkin joitakin kertoja tullut käytyä ystävien mökillä. Laviassa minua viehättävät erityisesti kauniit, paikoin jylhät maisemat sekä kirkonkylän vehreä raitti ja monet kauniit vanhat rakennukset. Lavialainen järvimaisema on varmasti kaikille suomalaisille tuttu, vaikkei sitä itse tietäisikään. Lavian Lavijärvi ja Karhijärvi nimittäin löytyvät suomalaisesta euron kolikosta. Kuvan on suunnitellut lavialainen kuvanveistäjä Pertti Mäkinen.
Juhannusviikolla vietimme Laviassa pari päivää, ja tutustuin tätä blogipostausta varten paikkaan aikaisempaa paremmin kamera kaulassani. Esittelen Laviasta ensin keskustaa ja sen palveluita, sitten kirkkoa ympäristöineen ja lopuksi Huuhkajavuoren tanssilavaa ja sen ympäristöä.
Kiersin ottamassa kuvia sekä torstaina että juhannusaattona perjantaina, ja varsinkin perjantaina Lavian keskustassa oli monin paikoin kovasti vilskettä – kuten varmasti lähes kaikkialla muuallakin Suomessa. Päivittäistavarakauppoja on Laviassa enää yksi, Sale, ja se oli aattona tupaten täynnä.
Toisella puolella Tampereentietä oli vielä edellisen, parin vuoden takaisen vierailuni aikoihin Siwa, joka nyt oli lopettanut toimintansa ja jonka entiset toimitilat näyttivät olevan tyhjillään ja ikkunassa olevan ilmoituksen mukaan vuokralaista vailla.
Rakennuksen oikeassa päädyssä on jo vuosien ajan toiminut Kahvibaari, jonka kuuluisaa läskisoosia käydään syömässä kauempaakin.
Olen aikaisemminkin Laviassa käydessäni miettinyt, että tässä paikassa täytyisi joskus piipahtaa. Sisäänkäynnin yläpuolella lukee pelkästään Baari, ja oletin paikan olevan hiljainen maaseutukuppila. Se, että kyseessä on paitsi kuppila myös suosittu ruokapaikka, tulikin minulle yllätyksenä.
Myös toiselta puolelta Tampereentietä, Salen vierestä, löytyy ruokapaikka. Herkku-Mestasta saa kotilounasta, ja paikkaa voi vuokrata juhla- ja kokouspaikaksi.
Laviasta löytyy myös kolmas lounaskahvila, Mintunlehti, joka sijaitsee noin puolentoista kilometrin päässä keskustasta Kankaanpäähän päin ajettaessa.
Lounaskahvilan kanssa samassa rakennuksessa toimii Lihakauppa Kuusikko. Hyvin harvassa tämänkokoisessa paikassa tai suuremmassakaan on lihakauppaa tässä muoviin pakattujen markettilihojen maassa. Pisteet tästä Lavialle!
Sitten palaamme takaisin keskustaan. Viihteellä voi Kahvibaarin lisäksi käydä toisella puolella Tampereentietä sijaitsevassa Ravintola Catissa, joka avasi ovensa vuonna 2016 entisen Ravintola Tähtitaivaan tiloihin. Paikasta saa juotavan lisäksi myös syötävää, tosin toistaiseksi vain sunnuntaisin, jolloin paikassa on pizzasunnuntai.
Ravintola ei ollut auki, kun päiväsaikaan kuvia otin, joten en päässyt kurkistamaan millainen paikka on sisältä. Ulkopuolelta koko liikerakennus sen sijaan on valitettavan nuhjuisen näköinen ja kaipaisi kovasti puhdistusta tai uutta maalipintaa.
Sitten tutkailemme Lavin keskustaa myös muuten kuin ravintoloiden osalta. Alla olevassa kuvassa on näkymä Tampereentieltä Suodenniemelle päin. Kuva on otettu Kahvibaarin ja entisen Siwan rakennuksen kohdalta.
Lavian keskustasta löytyy jykeviä kiviaitoja sekä monia kauniita vanhoja rakennuksia.
Kun kiviaidan kohdalta jatketaan pari sataa metriä Suodenniemelle päin, on tien varrella kaunis vanha puutalo, josta alla olevassa kuvassa näkyy vain osa.
Tien oikealla puolella, yllä olevassa kuvassa näkyvän mutkan kohdalla kauniiden pylväshaapojen takana, on Lavian yhtenäiskoulu, Suomelan koulu, jonka tiloista löytyy myös Lavian kirjasto.
Koulua vastapäätä sijaitsevat V. Keto-Seppälän vanhat linja-autohallit ja verstaat, joissa linja-autojen koreja on valmistettu. Nykyään paikassa toimii Suomen ainoa linja-automuseo. En ollut tätä museoa koskaan huomannutkaan, vaikka olen useaan otteeseen käynyt Laviassa.
Museoa on esitelty kattavasti Matkoillablogissa. Sieltä selviää myös, että Lavia on aikoinaan ollut yksi Länsi-Suomen liikenteen solmukohdista ja paikan läpi on jossain vaiheessa kulkenut yli 70 bussivuoroa päivässä.
Alla olevassa kuvassa on näkymä linja-automuseon kohdalta takaisin keskustaan päin. Tien vasemmalla puolella on vanha liikerakennus.
Liikerakennuksen seinässä olevasta kyltistä voi päätellä, että rakennuksessa on aikaisemmin toiminut pankki.
Sitten palaamme taas keskelle kylää ja lähdemme katsomaan, mitä toisesta suunnasta löytyy.
Yllä olevassa kuvassa näkyy aikaisemmin esittelemäni liikerakennus. Kun tästä lähdetään Poriin päin, alitetaan pian kantatie 44 eli Pohjanmaantie, minkä jälkeen Tampereentie muuttuukin Porintieksi.
Oikealla puolella tietä on pian seuraavanlainen liike- ja asuinrakennus.
Ankeahkon näköisen liike- ja asuinrakennuksen oikeasta päädystä löytyy huomattavasti kauniimpi kivirakennus, jossa on toiminut käsityö- ja asusteliike Sinikan Puoti vuodesta 1979 lähtien.
Sinikan Puodissa myydään naistenvaatteiden lisäksi liikkeen omistajan Sinikka Mäkelän tekemiä ja maalaamia posliinituotteita.
Sinikan Puotiin tullaan ostoksille kauempaakin. On aina ilahduttavaa löytää tällaisia liikkeitä pienistä maaseutupaikoista.
Kun Porintietä jatketaan Sinikan Puodin kohdalta eteenpäin, on tien oikealla puolella seuraavaksi Lavian tori. Juhannusaattona torilla oli antiikki- ja keräilykirppistapahtuma.
Yllä olevassa kuvassa taustalla näkyvä punatiilinen rakennus on entinen virastotalo, jossa muun muassa Kela aikaisemmin sijaitsi. Nykyään rakennuksessa on erilaisia liike- ja toimitiloja.
Virastotalon edessä oleva kivenlohkare on lavialiittia, joka on Laviassa esiintyvä ja paikan mukaan nimetty kivilaji.
Virastotalon vierestä löytyy toinen punatiilinen matala rakennus. En tiedä, onko rakennus alun perinkin ollut liikerakennus, mutta nyt siinä ainakin on liikehuoneistoja. Rakennuksesta löytyy muun muassa posti.
Punatiilirakennukset eivät lopu tähän. Kun Viitatietä jatketaan eteenpäin, on seuraavana vuorossa Lavian terveysasema, joka on arkkitehtuuriltaan hyvin samantyylinen kuin kaksi edellistäkin rakennusta.
Toiselta puolelta Viitatietä löytyy Lavian paloasema, joka on rakennettu vuonna 1959. Lavian VPK taas on perustettu vuonna 1894.
Yksi Lavian keskustan kauneimmista rakennuksista löytyy paloaseman oikealla puolella olevasta rinteestä. Tässä viehättävässä rakennuksessa oli aikaisemmin Lavian kunnantalo, ja nyt siinä on toiminut muutaman vuoden ajan päiväkoti Huvikumpu. Alun perin rakennus on toiminut merikapteeni Kaarle Wirénin ja tämän vaimon Laimin huvilana ja sen jälkeen apteekkina.
Seuraavaksi tutustumme Lavian kauniiseen puukirkkoon, joka myöskin sijaitsee keskustaajamassa aivan Tampereentien varrella, kun aikaisemmin esitellyltä linja-automuseolta jatketaan matkaa Suodenniemelle päin.
Kirkkoa oltiin kesäkuussa maalaamassa, ja juhannuksen aikoihin suuri osa kirkosta oli jo saanut uuden maalipinnan.
Kirkon lähellä, aivan Tampereentiessä kiinni, on Lavian kotiseutumuseo.
Tien toisella puolella aukeaa maisema viereiselle Lavijärvelle.
Siunauskappeli sijaitsee Kirkkopolulla muutaman sadan metrin päässä kirkosta.
Heti Kirkkopolun alussa on 1800-luvulta peräisin oleva Tulosen mökki, joka on ollut Lavia-Seuran omistuksessa 30 vuoden ajan.
Lopuksi lähdemme vielä katsastamaan Huuhkajavuoren tanssilavan ja kesäteatterin, jotka myös löytyvät Tampereentien varrelta – kirkon kohdalta on parin kilometrin matka Huuhkajavuorelle.
Matkalla Huuhkajavuorelle päin piipahdin ottamassa kuvia myös Lavijärven uimarannasta.
Sitten Lavian korkeimmalle paikalle eli Huuhkajavuorelle. Tänä vuonna 60-vuotispäiviään viettävän Huuhkajavuoren tanssilavan omistaa Lavian Kisa ry.
Tanssilavan vieressä on vuodesta 2011 ollut kesäteatteri.
Kalliolta avautuvat jylhät maisemat, joita puusto kuitenkin aika tehokkaasti peittää.
Alhaalta Tampereentien varrelta löytyy myös kiinnostava nähtävyys eli Velhonvuoren vesiputous. Putous on suurimman osan vuodesta vedetön; vesi virtaa siinä vain keväisin ja runsaiden sateiden aikaan. Vesiputouksella on myös toinen, rivompi nimi, jota en nyt tähän kirjoita, mutta jonka voi lukea esimerkiksi tältä Suomen vesiputouksista kertovalta sivustolta. Sivulta löytyy myös kauniita talvisia kuvia jään peitossa olevasta putouksesta.
Tässä kohden Tampereentie kulkee aivan Lavijärven vieressä.
Parin kilometrin päästä Suodenniemen suuntaan löytyy Pirulanvuoren näkötorni, josta avautuvat upeat järvimaisemat. Näkötorni on kuitenkin entisen Suodenniemen kunnan (nyk. Sastamala) puolella, joten esittelen tornin maisemineen myöhemmin, kun teen Suodenniemestä oman postauksensa.
Myös Laviassa riittää vielä nähtävää. Susikosken ja Sampakosken vanhat kivisillat ovat minulta vielä näkemättä samoin kuin sisällissodan aikaisen Sampakosken taistelun muistomerkki. Linja-automuseossa haluan myös vielä vierailla. Näihin kaikkiin pääsen varmasti jossain vaiheessa tutustumaan, sillä Laviassa tulee ystävien kesämökin ansiosta käytyä todennäköisesti vielä moneen kertaan.
Erittäin hyvä ja tyhjentävä kuvaus Laviasta.
Puhuit merikapteeni Kaarle Wirénistä jolla oli
se komea kaksikerroksinen huvila Lavian kirkon-
kylässä. Se ei ollut huvila vaan hän muutti siihen
asumaan vastavihityn vaimonsa Laimi o.s. Soron
kanssa. Ja hänen nimensä oli Karl Viktor Wirén, ei
suinkaan Kaarle. Mutta ehkä suomenkieliset lavia-
laiset sitten kutsuivat häntä sillä nimellä. Hän itse
oli ruotsinkielinen.